Juhannus meillä päin oli sateinen ja viimainen, mutta minäpä en välittänyt. Oli kiva juhannus!
Kävimme jo viikko sitten, etukäteen, viettämässä mökkijuhannusta, kun silloin oli yksi yksittäinen lämmin päivä.
Olen päättänyt lakata ruikuttamasta säästä. Tästä voitte onnitella minua!
Suomen kesähän on tällainen, on ollut ennenkin. Kesällä 1976 vietimme juhannusta uudessa asuinkunnassamme Tuupovaarassa, jossa alkoi sataa räntää kesken kesäteatteriesityksen Tulitikkuja lainaamassa. "Edustimme" toppapuvuissa ja olimme poikkeus. Paikalliset rouvat olivat pukeutuneet kauniisiin kesäleninkeihin - kun kerran oli kesä.
 |
| Raana Lehtinen, Rakkaudella saaret, 2024, Taidekeskus Salmela |
Sadetta pitäessä luin brittikirjailija Alex Michaelidesin psykologisen trillerin Hiljainen potilas ja aloitin ukrainalaisen Alex Kurkovin romaanin Kiovan korva. Välillä treenasimme kirjallisuustietojamme korteilla, jotka ostin keväällä Porvoon Taidehallin kaupasta. Jokaisessa kortissa on kuusi kysymystä, takana vastaukset. Jipii, kerrankin päihitin välillä mieheni, hän kun voittaa minut aina yleistiedossa urheilusta puhumattakaan.
Aattona oli poutaisempaa. Teimme kävelyretken Ummeljoen puolelle, jossa patikoimme uutta Kymijoen rantaan tehtyä kävelyreittiä lähes rakenteilla olevalle datakeskukselle asti. Ihailimme niittykukkien paljoutta, koiranputkipeltoja, villiruusuja ja kaiken vehreyttä.
 |
| Trilleri, jonka loppu on yllätys, kuten pitääkin, mutta voi millainen yllätys! |
Vuohijärvellä pääpaino on Särestöniemen vähemmän tunnetussa varhaisessa tuotannossa aina 40-luvulta alkaen. Mukana on Helsingin Taideakatemian koulussa (1947- 1952) ja myöhemmin Repin-instituutissa Leningradissa tehtyjä oppilastöitä, piirroksia ja grafiikkaa ennen värejä leiskuvia isoja Lappi-aiheisia maalauksia, joista Särestöniemi on tullut tunnetuksi.
Salmelassa on kypsän kauden näyttäviä töitä. Kannattaa aloittaa Vuohijärven talolta, joka on aivan Repoveden kansallispuiston kupeessa. Tällaisia helmiä meillä Kouvolassa on, ei pelkkää betonia, kuten myytti kertoo.
 |
| Reidar Särestöniemi, Molko-Aapo, 1951 |
 |
| Reidar Särestöniemi, Särestön pihapiiri, 1956 |
 |
| Reidar Särestöniemi, Alaston nainen, mallipiirros Ateneumin ajalta |
 |
| Reidar Särestöniemi, Ilves, 1969 |
 |
| Reidar Särestöniemi, Keväinen huhtikuu, 1965 |
 |
| Reidar Särestöniemi, Omakuva, Särestön Bulibasa (vuosi ilmoittamatta). Särestöniemi maalasi itsensä usein faunina, kuten Picasso. Elinvoimaa, erotiikkaa? |
Katja Tukiaisen vaaleanpunaiset tyttöaiheiset työt ovat aina viehättäneet minua. Tukiainen lainaa rohkeasti mytologiasta ja hänen töissään on vaikutuksia sekä korkeakulttuurista että popkulttuurista.
Hän on maalannut versioita taidehistorian klassikoista kuten Albert Edelfeltin Virginie ja Kuningatar Blanka. Tässä näyttelyssä tyttö ratsastaa torvea soittavan Reidar-faunin selässä.
 |
| Katja Tukiainen, Riding with Reidar, 2025 |
 |
| Katja Tukiainen , I Know, 2025 |
Ihanaa taidetta. Kiitos taulujen kuvista. Pidän molemmista Särestöniemestä ja Tukiaisesta. Olen jopa käynyt Särestöniemessä Kittilässä. Molemmilla taiteilijoilla huikea oma tyyli.
VastaaPoistaEn olisi malttanut lopettaa kuvien laittamista, niin ihania, säihkyviä värejä, kuin jalokivissä.
PoistaSinä onnekas olet päässyt Särestöön! Minäkin haluaisin, mutta Kittilä on kaukana. On ihailtavaa, että Särestöniemi maalasi siellä kotitalossaan eikä muuttanut etelään, kuten monet muut ovat tehneet. Kotipaikan vuoksi häntä onkin luultu joksikin itetaiteilijaksi, mitä hän ei todellakaan ole.
Haluaisin kovasti nähdä Särestöniemen maalaukset 'Maan päällä ja taivaassa' sekä 'Kielto ja kaipaus', joissa hän kuvasi miesten välistä rakkautta. Homoseksuaalisuus oli rikos suurimman osan hänen elämästään ja vasta hänen kuolinvuonnaan 1981 se poistettiin sairausluetteloista.
Niin paljon surua - ja hitto, yhä vielä kiusataan ja painostetaan nuoria tietyissä piireissä kieltämään itsensä.
Tukiaisen tytöt ovat suloisia. Hänellä oli jossain vaiheessa myös lähes viininpunaisia sävyjä, mutta nyt tytöt näyttävät palautuneen entiselleen.
Minulla on nuo samat kirjallisuuskortit. Olen kysellyt kysymyksiä itseltäni, kun kukaan tuttu ei suostu pelaamaan kanssani.
VastaaPoistaNiinkin niitä voi käyttää.
PoistaMinä huomasin, että olen todella hidas (hidastunut) nimien mieleen palauttamisessa. Mietin pitkään Sofi Oksasen Puhdistuksen nimeä, olin jo kirjoittanut Sovitus, kun pim! - Puhdistushan se on - ja olen lukenut kirjan, nähnyt kolme siitä tehtyä näytelmää ja elokuvan.
Juttusi myötä pääsin ilokseni taidenäyttelytunnelmiin. Siksi toiseksi maininta Vuohijärvestä nosti muistoja rakkaasta lapsuudenystävästä, joka vietti kesiään Vuohijärvellä ensin miehensä vanhempien kanssa. Anopin miniä koki ystäväkseen. Sekä perheen mukana että yksin olen käynyt kyseisellä mökillä ja katsellut järvinäkymää korkealta kalliolta.
VastaaPoistaSadetta piisaa alkavalla viikolla Turussakin, helteistä ei tietoakaan.
Vuohijärvi on kaunis ja kirkasvetinen järvi upeine maisemineen.
PoistaRikoin heti lupaustani olla kiukuttelematta säästä, kun katsoin viikkoennusteen. Koleaa - ja meillä sekä kyläilyä toisella paikkakunnalla, jossa vielä kylmempää, että loppuviikolla pari päivää pienen kesävieraan kanssa. Ääh... no, eihän sitä heti opi uutta asennoitumista, harjoittelen.
Mukavan oloinen juhannus! Ei ilmat siitä parane, että valittaa. Siis onnittelen sinua!
VastaaPoistaMeidän on tyytyminen, mitä annetaan. Tällä kertaa Koillismaalle annettiin aurinkoinen juhannus, joskin hallanuhka öisin, mutta se taas on melko tavallista tällä kulmakunnalla jossain vaiheessa alkukesää.
MInä olen myös käynyt Säreistöniemessä, mutta siitä on aikaa. Taiteilijan Anton -veli esitteli paikkaa, ei niinkän siellä olevaa taidetta.
Nyt kierrettiin Iso-Syötteen Huippupolku, jonka varrelle oli kuusi taiteilijaa ripustanut teoksiaan. Oli ulkoilmataidenäyttely.
Oikeastaan minun juhannukseni oli liikuntavoittoinen. Kiersimme myös Auttikönkäällä luontopolun. Eilinen meni kotoiluun. Arki on koittanut ja seuraavaan allakan mukaiseen juhlapäivään on pitkä aika.
Hyvää kesää!
Kuulostaa kivalta tuo ulkoilmanäyttely.
PoistaIlmeisesti tässä on oppinut odottamaan liiankin hyvää, kun on ollut niin monta kesää, jolloin on saanut nauttia hellejaksoista.
Kainuussa oli aina kylmä; ajattelin että ne lapsuuden helteet Satakunnassa olivat varmaan muistin kultaamia. Kun muutimme tänne Kymenlaaksoon kesällä 2000, niin sain taas lämpimät kesät runsaine tuoksuineen ja totuin niihin.
Tämä viileä sääalue on ilmeisesti laaja ja poikkeuksellinen, ja pitää muistaa, että Suomen kesä on parhaimmillaankin arvaamaton.
Anton Särestöniemi toimi museoisäntänä ja johti säätiötä kuolemaansa asti.
Olispa huikeata päästä katsomaan Särestöniemen kotia, ateljeeta ja galleriaa. No, eihän se mikään mahdottomuus ole.
Juhannusta vietän lähes aina kotona, en kaipaa mihinkään.
VastaaPoistaKesän sää on ollut hyvä, aina se on, säätilan suhteen jokaisella on omat toiveensa, toiselle, kuumaa, kolmannelle jotain muuta.
Kesään mahtuu paljon muutakin kuin sää, ainakin täällä.
Näinhän se on.
PoistaUlkoilu vain ei onnistu kovalla sateella ja kesätapahtumat kärsivät.
Kotona kotoillaan ja olen huomannut, että on tullut myös uusi termi 'kodittaminen', joka on kait kotoilua ahkerampaa kotona olemista, puuhastelua, kodin laittamista kodikkaammaksi.
Mukavalta ja aisteja monipuolisesti kutkuttavalta vaikutti juhannuksesi!
VastaaPoistaReidar Särestöniemestä on vastikään julkaistu elämäkertateos (Noora Vaarala: Sarviini puhkeaa lehti – Ihmeellinen Reidar Särestöniemi). Luin jostain blogista kys. kirjasta ja se alkoi kiinnostaa. Olet varmaan kuullutkin kirjasta? Kiva nähdä hänen töistään kuvia ja itse näyttelykin kiinnostaa, mutta tuskin pääsen sitä katsomaan ja kokemaan.
Minulla on omassakin hyllyssä (enkuksi) tuo Hiljainen potilas. Ei ole tullut luettua vielä, mutta olen ajatellut sitä matkakirjaksi. Otaksun, että on sellainen romaani, johon on helppo uppoutua ja sitä voinee lukea, vaikka olisi hälyä ympärillä. Matkakirjan pitää olla kielellisesti helposti pureksittavaa ja tarinan etenevä. Liian monimutkaista ja erityistä keskittymistä vaativaa kirjaa en pysty matkustusolosuhteissa lukemaan. Sellaiset täytyy lukea omassa rauhassa kotona.
Sarviini puhkeaa lehti (upea nimi!) oli myynnissä näyttelyssä ja vaikutti hyvältä. Tein varauksen kirjastosta, jossa - yllättävää kyllä - tällä kirjalla pitkä jono. Ehkä ostan sen. (Tekisi mieli hankkia myös tämän vuoden Booker palkitun Bann Mushtaqin Heart Lamp ja Aube Rey Lescuren romaani River East, River West, sainkohan näihin juuri sinulta vinkin?)
PoistaOlen samaa mieltä matkakirjoista. Hiljainen potilas sopii. Olosuhteet vaikuttavat paljon lukemisen valintaan.
Tykkään lukea myös esseitä matkoilla.
Siis Banu Mushtaq. Tein tilauksen Suomalaisesta kirjakaupasta, nuo kolme kirjaa, jee - joulun lahjakortti käytetty!
PoistaMainiota että kävit kommentoimassa blogiani; siitä nimittäin muistin että olin päättänyt tulla uudestaan paremmin katsomaan tänne laittamasi Särestöniemet ja muut. Vetäviä, kiinnostavia, ihastuttavia. Kävin muutama päivä sitten ekan kerran täällä. Särestön pihapiirin väreistä nautin erityisesti.
VastaaPoistaMinä pidän eniten tuosta Keväisestä huhtikuusta ja Riekon ilmestys -nimisestä taulusta, jota en tullut kuvanneeksi.
Poista